Telecaster deluxe

Ensimmäinen kitaranrakennusprojekti. Paljon uutta ja opittavaa vaikkakin aikaisemmista puutyökokemuksista on ollut paljon apua. Omakohtaiset kitarankorjaukset ja "tuunailut" edesauttoivat koko projektiin lähtemistä. Tavoitteena oli siis Telecaster Deluxe. Mahdollisimman vintage, mutta osittain omiin tarpeisiin sovellettu. Tavoitteena oli tehdä natural body yhdestä suosaarnipalasta, mutta aika pian huomasin, että suosaarnea on todella vaikea saada Suomesta tai edes Euroopasta. Eurooppalainen saarni on omaan mieltymykseni liian tiivistä, joten päädyin loppujen lopuksi helppoon vaihtoehtoon, amerikanleppään, jota hankin Tampereelta Kitarafactorystä. Ensimmäiseksi kitarapuuhankinnaksi osaava ja luotettava myyjä oli tarpeen. Ostin samalla puut kaulaa varten. Rakentaminen tapahtui Tampereella Ahjolan kansanopiston kitaranrakennuskurssilla pari tuntia kerran viikossa sekä osittain kotona aina kun aikaa ja mahdollisuutta löytyi. Kurssi alkoi syksyllä 2006.

Tarkemmat tiedot:
Amerikanleppä-body
Vaahterakaula isolla lavalla
Vaahteraotelauta
21 jumbonauhaa
10" - 14" compound radius
2x MIM Fender Wide Range Humbucker
Pintakäsittelynä petsaus ja Tru-Oil

---

Rakentaminen

Digikameraa ei harmikseni ollut käytössäni rakennusvaiheissa ja satunnaiset kuvat ovatkin rakentamisen eri välivaiheista.

Bodyn template löytyi opettajalta, mutta mikkikoloja ja kaulataskua varten tein pylväsporakoneella, pistosahalla, viilaamalla ja hiekkapaperilla templaten itse.

Body vannesahalla raakamuotoonsa ja reunat tasaiseksi yläjyrsimellä. Mikkikolot sekä kaulatasku jyrsittiin samalla. Vastoin perinteistä vintage-Telecaster ajatusmaailmaa, halusin taakse sekä eteen contourit pehmentämään bodyn tuntumaa soitettaessa. Oma tuntuma on mielyttävämpi contourien kera.

---

Isolapaiseen kaulaan ei ollut templatea ja lavan muotoilu hoitui nettipiirustusten mukaan käsin vannesahan ja hiomarullien avustuksella. Simppeli apuväline kotioloissa: hiomarulla porakoneeseen ja porakone puristimilla jakkaraan, tai mihin vain, kiinni. Toimii. Deluxessahan on Stratocasterin kaula ja straton kaulatemplate oli olemassa opettajalla.

---

Kaularaudan ura jyrsittynä 9mm kaksitoimiselle kaularaudalle:

Ja ensimmäisessä projektissa kuuluukin sitten lipsautella. Jyrsin keikahti kaulan päässä uraa tehdessä ja pieni kolo jäi muistuttamaan tarkkuden tärkeydestä. Piiloonhan tuo jää, eikä ole kovin suurikaan. Turhaa silti.

---

Tarkoituksena oli tehdä kaula yhdestä puusta, ilman erillistä otelautaa, mutta nauhaurien sahaus epäonnistui urien merkkauksen aikana minimaalisesti liikahtaneiden puristimien takia. Pienen päänrapsuttelun jälkeen kaula tungettiin tasohöylään ja ohennettiin. Tilasin valmiiksi uritetun vaahteraoteaudan, kun kerran halvalla sellainenkin järjestyi. Otelauta oli valmiiksi 16" radiuksella. Kotona liimaukseenkäytin apuna keittiön pöytään teipattuja viilulistoja puristamaan otelautaa reunoiltaan tasaisesti. Testikasauksessa kaikki mainiosti.

---

Otelautamerkit pylväsporakoneella ja pikaliimalla kiinnitettynä. Otelautamerkkien jälkeen tein radiuksen suoraan, tasaiseen ja paksuun lasilevyyn kiinnitetyn pitkän hiomapaperin päällä hioen. Radiuksen mittaamiseen tarvittavat templatet löytyy ja tein radiuksesta 10" - 14", compoundina.

Porailin myös virityskoneiston reijät ja jälleen sattui virheitä. Todella tarkan mittaamisen jälkeen siunasin itseni kierolla poranterällä. Onni oli onnettomuudessa mukana sen verran että "vain" kaksi reikää heittää linjasta. Aika vähän, mutta ahdistavasti. Jälleen pientä ylimääräistä säätöä luvassa. Korjasin ne sitten myöhemmin.

---

Ja nauhojen kimppuun. Nauhat pätkittynä ja taivuteltuna. Taivutin nauhat kärkipihtien avulla käsin.

Nauhojen laitto ennen kaulaprofiilin muotoilua osoittautui erittäin käteväksi vaihtoehdoksi. Tasainen "kaulablokki" antoi hyvin alta tukea ja naputtelu oli jämäkkää, eikä ollut pelkoa vääntymistä. Nauhojen laitossa käytin apuna kapeaa vaahterapuun palasta, jonka avulla napsauttelin napakasti nauhat yksitellen vasaralla uraansa.

---

Kolvailusessio tähän väliin ja kasasin kitaran elektroniikan. Tein kytkennän perinteisen LesPaul-kytkennän mukaisesti 500K potikoilla. Orange Dropitkin pääsi laatikon pohjalta käyttöön.

---

Pienimuotoiset fiilistelyt testikasauksen muodossa, tässä vaiheessa tuntui jo ihan hyvältä. Näyttää ihan kitaralta.

---

Sitten kaulaprofiilin kimppuun. Alku- ja loppupäitten pikaisten muotoilujen (nauhahiomakoneella) jälkeen jatkoin hommaa kotona niillä työkaluilla mitä kaapista löytyi: raspi ja puukkokin oli käytössä. Siistimiset viilalla ja älyttömällä määrällä paperihiontaa. Hain profiilissa diggailemani Fender Jaguarin kaulan muotoa, hieman D:mäistä ja aika ohutta. Jätin tarkoituksella peukalon puolen minimaalisen verran pyöreämmäksi.

Oikeanpuoleisesta kuvasta näkyy myös hyvin virityskoneistojen reikien pienet heitot: kolmas ylhäältä on hitusen oikealla ja alin liian alhaalla.

Korjasin pielessä olevat virityskoneistojen reiät kastelemalla ohutta viilua ja jättämällä sen reikien kokoiselle rullalle kuivumaan yön yli. Kuivuttuaan leikkasin käppyrästä noin puolikkaan reiän pituisen kaaren, jonka liimasin reiän "kylkeen". Liiman kuivuttua vuolin ylimääräiset viilut pois ja viilasin pyöröviilalla reikää suuremmaksi vajaaksi jääneeltä sivulta. korjaus onnistui melkolailla täydellisesti ja virityskoneistot tuli linjaan ja tasaisin välein.

---

Pintakäsittelystä ja sen välivaiheista ei valitettavasti ole kuvia. Kerrottakoon kuitenkin, että käytin pohjalla vesipetsiä ja pintakiiltoon asetukkeihin tarkoitettua Tru-Oil -nimistä kovettuvaa öljyä.

Halusin kitarasta vintage-kellertävän sävyisen. Vaahteran lepän sävyerot oli tarkoitus tasata sekoittamalla omat sopivat sävyt kaulalle ja bodylle ruskeasta, punaisesta ja keltaisesta petsistä. Onnekseni jätin talteen runsaasti puiden hukkapaloja pintakäsittelyn testejä varten. Aikamoinen sekoittelu olikin, jotta sävyistä tuli tyydyttävät ja jotta sain kaulan suurinpiirtein matchaamaan bodyn kanssa. Kastelin puut ensin lämpimällä vedellä, annoin kuivua ja sen jälkeen vielä hion pinnat tasasiseksi, jotta syyt eivät nousseet petsin vaikutuksesta. Petsin levitykseen käytin vaahtomuovia.

Halusin kitaran pintaan lakkamaisen, kiiltävän pinnan, mutta minulla ei ollut minkaanlaista mahdollisuutta tilojen puutteen vuoksi käyttää lakkaa. Aikani mahdollisuuksia kartoitettuani päädyin Tru-Oiliin siitä lukemieni hvien kokemusten takia ja myös eritoten sen vuoksi, että pintakäsittelyn tekeminen Tru-Oililla onnistuu olohuone-olosuhteissa. Tru-oilin kanssa läträilin ensimmäistä kertaa ja se vaatikin hieman totuttelemista. Hyväksi havaittu keino oli levittää öljy sormin, antaa kuivua noin vuorokausi ja pyyhkäistä pinta kevyesti vesihiomapaperilla. Mokasin alussa pari kertaa hiomalla liikaa - vahingossa puuhun asti. Öljy hioutuu todella helposti läpi ja itselleni tämä oli yllätys. Puuhun asti hiomalla hioin tietysti pois petsiäkin ja näitä virheitä jouduin sitten paikkailemaan käsin. Pari kertaa meinasi usko loppua, mutta lopputuloksesta tuli kuitenkin loppujen lopuksi ok.

Öljykerroksia, kevyiden välihiontojen kanssa, tuli bodyyn noin 15 ja kaulaan vähemmän. Kaulan profiilipuolelle käytin lopuksi 0000 teräsvillaa satiinimaisen pinnan saavuttamiseksi. Bodyn viimeisen kerroksen jälkeen annoin öljyn kuivua noin viikon, jonka jälkeen loppuhionta vesihiomapaperilla ja kiillotus kiillotustahnalla. Pinnasta tuli erittäin hyvä, ei täydellisen lakkamainen, vaan syyt puskevat hieman pintaan ja pinta on "orgaanisen" kiiltävä, ei pelikirkas, vaan "elähtänyt". Vintagea oli hakusessa ja sitä myös aikalailla tuli.

Projektista jäi erittäin hyvä maku suuhun. Kitara on täydessä käytössä treeneissä, keikoilla ja nauhoituksissa. Mikit vaikuttaa todella hyviltä ja soundi on yläkeskiääniltä kirkkaan pureva ja samalla kauttaaltaan tuhti ja murea. Kitaran sustain on mainio ja soitettavuus, omaan käteen tehtynä, lähes täydellinen. Ainoana miinuksena voitanee mainita Tru-Oilin pehmeys. Jo yhden soittokerran jälkeen bodyn mahapuolella oli kiitettävästi vyönsolki-ihottumaa. Tämäpä ei sinänsä haittaa, vaan tuo kitaraan tiettyä vintage-uskottavuutta ;)