Edellisen projektin alkamisesta alkaa olla tasan vuosi, Ahjolan kitaranrakennuskurssi on jälleen alkamassa ;)
Projektista sen verran että kaula tulee olemaan laminoitu mahonki-vaahtera -yhdistelmä ja "siivekkeet" mahonkia. Siipien ja kaularakenteen väliin on tarkoitus laittaa vielä ulkonäöllisistä syistä todella tummaa muutaman millin viilua, mahdollisesti eben tai ebony. Otelaudan materiaali on vielä mietinnässä/hankinnassa Mikeiksi jotain PAF-tyylistä ja loppusälä aikalailla peruskauraa.
Puut hankin tällä kertaa Puukeskuksesta. Uskalsin, yhden projektin jo kokeneena (heh), lähteä penkomaan mahonki- ja vaahteraläjiä omatoimisesti. Puun kuivuus/kosteus ei sinänsä hirvitä laminoidun kaularakenteen puolesta.Mahdollisimman suorasyinen puu oli vaatimuksena ja tietenkin puita tuli koputeltua soundinkin puolesta. Löysin mielestäni vallan mainiot raakapuut - kaulaan tuleva mahonkilankku on suorasyistä ja vaikuttaa soundaavan hyvälle. Samoiten vaahteralankku vaikuttaa sen verran oivalta, että tekisi mieli melkein säästää se kokovaahterakaulaan.. Sivusiipien paksumpi mahonkilankku vaikuttaa myös hyvältä. Saa nähdä höyläyksen jälkeen, miten valinnat osui kohdalleen.
Puut sahattu ja höylätty. Hyvältä näyttää ja hyvin kolisee. Sain myös järjestettyä wengeä siipien ja kaulan väliin tulevaksi viiluksi. Ebenin hinta ei oikein houkutellut tällaiseen tarkoitukseen. Wenge-pala näyttää hyvältä syykuvioineen ja toimii varmaankin mainiosti.
Laminaatit on sahattu suraavasti:
Keskelle mahonki, 10 mm. Mahongin molemmin puolin vaahterasiivut, 11 mm. Uloimmat laminaatit mahonkia, 20 mm. Siipipalojen ja kaula-/runkopuun väliin siis vielä 4 mm wenge-viilut.
Sirkkeli veti ensimmäisen mahonkilaminaatin pystysuunnassa kaarelle lämmön johdosta ja meni hieman tiukille, että lapa-/kaulakulmalle on puussa varaa. Muut saumat sahasin vannesahalla je ne pysyikin suorana.
Kuvassa laminaatit sahattuna ja tasohöylättynä sekä wengepalikka halkaistuna ja liimattuna, jotta saadaan oikeanlaiset syykuviot näkyviin osiin.
Kaulapalkin paksuus siis on todella tiukilla riittämään lapa-/bodykulmaan. Liimaamisen aikana laminaattien oli erittäin tärkeä pysyä paikoillaan juuri sellaisissa kohdissa, jossa puuta riittää paksuuden suhteen mahdollisimman paljon. Päädyin katsomaan tarkat paikat puille ja poraamaan laminaattien läpi 2 kpl 6mm reikiä tappeja varten. Tapit laitettiin liimauksen aikana ohjaamaan laminaatit oikeisiin kohtiin ja näinollen puiden "luistamisesta" ei ollut pelkoa. Tapit tuli luonnollisesti sellaisiin kohtiin, jotka sahataan pois. Liimaus onnistuikin erittäin hyvin ja kuivumisen ja tasoittavan höyläämisen jälkeen liimasaumat näyttää todella hyvältä ja palkki tuntuu soivan koputtelemalla aika herkullisesti.
Wengepalikka halkaistiin sirkkelillä ja jälleen toinen puoli vääntyi kaarelle lämmön vuoksi. Oiko- ja tasohöyläyskin muodostui ongelmalliseksi puun risteävän syykuvion takia ja toinen viiluista jäi päistään melkein väkisinkin ohuemmaksi. Tässä vaiheessa ajatuksissa on liimata wengeviilut bodyn siipien (jotka on tässä vaiheessa höylätty) oikohöylättyihin reunoihin ja koettaa tasoittaa ne hiomalla. Jos viiluista/toisesta viilusta alkaa tulla liian ohut, hankin lisää viilua, jonka liimaan lisäämään alkuperäistä paksuutta. Hioin wengelaminaattien toiset puolet käsin tasaiseksi ja liimasin palat siipiin.
Ostin eBayn kautta kaksi otelautaa; Belizen ja Intian ruusupuuta. Postiluukun kolahtaessa otin ne tarkempaan syyniin. Molempien nauhaurat on sahattu asiallisesti. Skaalaltaan nämä myytiin 24 3/4", mutta mittauksissa ne paljastuvat 24 5/8":ksi. Koputtelussa Intian ruusupuu kuulostaa todella tummalta, jopa ehkä liian tummalta. Belizen ruusupuussakin on tummaa sointia mutta sen lisäksi myös vähän kirkkaampi klangi, joten taidan päätyä käyttämään sitä. Kuvassa Belizen ruusupuu vasemmalla ja Intian ruusupuu oikealla. Belizen ruusupuu on myös sävyltään hieman paremmin tähän puumaailmaan sopiva.Kaularaudan uran jyrsintä oli sinänsä helppo operaatio tässä vaiheessa, koska kaula/runkopuu on vielä yhtä palikkaa. On suoraa ja tasaista sivua, jota kannattaa hyödyntää jyrsinnässä. Käytinkin jyrsimen tasasivuohjuria suoraan kaula/runkopuun kylkeen. Kyseessä kaksitoiminen rauta, 6mm leveä ja 9mm korkea. Ura onnistui mallikkaasti. Päähän tein syvennyksen/levennyksen säätöruuville 8mm terällä.
Muotoilin myös yläsiiven muotoonsa vannesahalla ja nauhahiomakoneella. Bodyssä en käytä ollenkaan templatea. Vannesaha, nauhahiomakone ja hiomarullat riittää mainiosta pelkkien siipien muotoiluun. Muotoilu kannattaakin tehdä tässä vaiheessa, kun palat ovat vielä näppärästi käsiteltäviä.
Ensimmäinen raakasovitus vaikuttaa tässä vaiheessa ihan ok:lta. Otelauta on myös katkaistu oikeaan mittaansa - 22 nauhaiseksi. Alapuolen siiven muotoilu saa odottaa niin kauan, että tilaamani plektrasuojus saapuu. Olin huomaavani plektrasuojuksen muodossa jotain eroa omiin bodyn piirustuksiini ja odotan että saan mallattua alasarven muodon plektrasuojuksen kanssa varmasti oikein. Tästä ei ole siis tulossa yksisiipinen, heh.
Kaula/runkopuun leveys ei riitä täysin lavan leveyteen, joten lavan sivulle liimasin kaulapalkin jämäpaloista lisäpalat leventämään lapaa. Liimauksessa ei ollut mitään erikoista.Lapakulmaksi määrittelin 13 astetta. Voisi olla enemmänkin, mutta puun paksuus ei riitä tämän suurempaan kulmaan. '61 SG:ssä tuo kulma on juurikin 13 astetta, joten ei tämä tappio ole.
Eli merkitsin otelaudan päästä satulan leveyden (6mm) päähän viivan, jonka kohdalta merkitsin lapapalkin kylkeen viivan 13 asteen kulmaan. Ylimääräinen puu kulmaviivan mukaan vannesahalla pois ja nauhahiomakoneella loput.
Lapakulman jälkeen ohensin lavan vannesahalla 15 mm paksuksi (tai vähän paksummaksi - lopullinen paksuus ohennetaan lopuksi nauhahiomakoneella). Tässä vaiheessa huomioin tulevan voluten ja jätin lavan alle ylimääräistä puuta satulan paikkeille. Tämän jälkeen piirsin lavan muodot ja sahasin vannesahalla lavan jättäen reilut varat lopullista muotoilua ja lavan nurkkien oikeaa kulmaa varten. Samalla määrittelin kaulan leveyden: satulan kohdalla 43mm ja 20. nauhan kohdalla 56mm. Tämä on aika liki sama kuin vintage-Gibsonien kaulan leveys. Kavensin siis vannesahalla kaulan samalla. Lavan muotoilu tapahtui lopuksi nauhahiomakoneella käsivaralta - samalla kaulan nurkkien kulmat muotoituivat oikeaksi.
Tässä vaiheessa alkaa selvitä vaiheiden järjestyksen tärkeys. Isoa palikkaa on suht hankala pyöritellä koneiden ääressä ja tähän mennessä ollut järjestys tuntuu, ainakin vielä, järkevältä.
Järjestyksestä sen verran, että haluan pitää kaulan alla olevan palkin koskemattomana mahdollisimman pitkään. Tämä ihan sitä silmällä pitäen, että myöhemmin otelaudan liimaus ja nauhojen laitto on huomattavasti helpompaa kun alla on tukena automaattisesti kunnon palkki tukena. Kaulan profiili siis muotoillaan vasta mahdollisimman loppuvaiheessa.
Kavensin myös otelaudan lopulliseen leveyteensä. Reunalistojen paksuus (1,5 mm) vtäytyy huomioida ja satulapäästä otelaudan leveys on 40 mm ja 20 nauhan kohdalta 53 mm.Kaventaminen tapahtui niin että merkkasin otelautaan keskiviivan, jonka mukaan leveys määriteltiin. Ensin raakakavennus vannesahalla ja tarkempi oikaisu ja kavennus lopulliseen leveyteen nauhahiomakoneella.
Kuiva kerrostalokämppä vetaisi ajan kanssa otelauta-aihiota vähän rupelille ja oikaisin sen kostuttamalla sitä hieman ja puristamalla kuumaa patteria vasten (ensimmäiset pakkaset sattui juuri tähän aikaan ja patterit hohkasi kuumana). Eli parilla puupalikalla ja puristimilla väänsin aihiota kieroutta vastaavaan suuntaan ja annoin sen olla puristuksissa noin 24h. Tämän jälkeen aihio puristuksiin suoraa pöytäpintaa vasten ja sai jäähtyä siinä toiset 24h. Suorahan siitä sitten tuli.
Seuraavaksi otelaudan reunalistat. Liimana käytin UHU-hart -liimaa, joka osoittautui varsin oivaksi sen geelimäisyyden ja valumattomuuden ansiosta. Pintojen putsaamisen ja hiomisen jälkeen levitin liimaa yhden sivullisen verran ja tasoitin sen sormin. Tämän jälkeen liimaa listaan ja lista otelaudan reunaan. Liima kuivui suht nopeasti, mutta ei liian nopeasti, ja listaa pystyikin ryömittämään l. korjaamaan sormin oikealle paikalleen. Pikkuhiljaa liima alkoi jämähtämään paikoilleen ja lopuksi jätin listan teipattuna kuivumaan noin vuorokaudeksi. Seuraavana päivänä sama operaatio aihion toiseen pitkään sivuun sekä päätyyn. Hyvin tarttui ja hyvä tuli.Otelauta oli alunperin aika paksu (8mm) ja reunalistan ollessa 6mm paksua, ohensin otelaudan nauhahiomakoneella 6mm:iin.
Otelaudan ohentamisen jälkeen huomasin pienen ongelman. Reunalitojen liimauksessa käytin ehkä liikaa liimaa ja osa liimasta olikin imeytynyt nauhaurien sisälle. Liima on kovettunut niin että rapsuttamalla tai kaivelemalla sitä ei saa pois. Joissain urissa liima ulottuu muutaman sen verran urien sisälle, että tästä on selkeää haittaa nauhojen kiinnittämisen suhteen. Jollainhan nämä täytyy saada pois. Dremel-kopio ja 0,5 mm poranterä? Nyt ei tule ainakaan muuta mieleen. Hmmm..Kaulakulman määrittelemiseen ja tekemiseen löysin netistä mainion ohjeen (en muista kyllä nyt mistä...). Tapa on sinänsä simppeli; aluksi merkataan runkopuuhun otelaudan loppukohta ja tallan paikka. Lisäksi puun kylkeen merkitään tarvittava korkeus, jossa talla on alimassa säädössään ja linja otelaudan ja nauhojen kanssa osuu tallan korkeuden kanssa yksiin. Kun otelaudan ja nauhojen paksuus on tiedossa, niin näiden summa vähennetään tallan kokonaiskorkeudesta. Tämä mitta merkitään puun kylkeen ja tarvittava kulma syntyy otelaudan loppupisteen ja tämän pisteen välille. Kun kaulakulman linja otelaudan lopun ja tallan korkeuden (syvyyden) välillä on tiedossa, niin sopivaa apupalikkaa käyttäen voidaan etsiä pitkän viivaimen kanssa runkopuun toisesta päästä sopiva paikka jossa apupalikka osuu tarkalleen tälle linjalle. Alla olevassa kuvassa on summittainen kaaviokuva tästä samaisesta operaatiosta.
Apupalikka kiinnitetään hyvin kaksipuoleisella teipillä runkopuuhun. Tämä toimii kulman ohjurina oikohöylättäessä runkopuuta. Oikohöylällä vedellään sitten sen verran, että höyläyspinta saavuttaa otelaudan loppuviivan. Suoraan höylääminen on vitaalia ja kannattaa varmistaa että apupalikka pysyy varmasti kiinni. Erittäin näppärä systeemi. Omalta osaltani homma ei kuitenkaan mennyt ihan putkeen. Runkopuussa oli ylimääräisiä viivoja ja vetaisin epähuomiossa yhden höylänvedon liikaa sekoillessani viivojen kanssa. Typerä moka, mutta onneksi korjattavissa: otelaudan päätyyn, sen alle, tulee puuviilu. Nyt otelaudan pää jää ikävästi kellumaan ilmaan.
Ei sinänsä, olen kyllä tyytyväinen tähän yksinkertaiseen keinoon. Syntyy suora ja varmasti oikea kaulakulma, kunhan ei ihmeempiä mokaile, heh. Mielessäni vilahteli kuva vähän turhan arvokkaista polttopuista, kun huomasin mokani.. Onneksi kyseessä ei ole kuitenkaan total disaster, vaan loppupeleissä selvisin säikähdyksellä. Jonkinasteista lisätyötä tämä kyllä teettää. Ihan ansaittua.
Muotoilin myös alasiiven kohti lopullista muotoaan ja palikoitten sovittelu toisiinsa alkaa jo selkeästi muistuttaa SG:tä.Pikkufiksailuja. Eli kaulakulman höyläämisessä käynyt kömmähdys tuli korjattua otelaudan päädyn alle bodyyn liimattavalla korokepalalla. Jämäpuusta sopivan ohut pala, muotoilu ja liimaus ohjuripaloilla tarkalleen kohdilleen. Lisäksi hieman hiontaa bodyn mukaan. Tuli siisti ja vallan toimivan oloinen korjaus.
Sirkkelöimisessä tapahtuneen runkopuden kieroutumisen vuoksi bodyn paksuus aivan bodyn päässä jää yhden mahonkisiivun osalta pari milliä vajaaksi. Jämäpuusta matchaava palanen, sovitus ja liimaus.
Lavan muoto (vintage SG) ei oikein ole missään vaiheessa miellyttänyt silmää ja muotoilin lapaa hieman uusiksi.
Otelaudan kruunu-inlayn väriksi päädyin valitsemaan, kokonaiskuvan vuoksi, kerman. Kermanväriset reunalistat ja puun sävyt tukee tätä ajatusta. Pieni epäröinti meinasi kalvaa tämän ratkaisun suhteen, mutta ajattelinpahan testata. Ei ainakaan ihan samanlaista kävele heti vastaan. Inlayt sain valmiiksi sahattuna eBayn kautta.
Numeroin inlayt ja teippasin ne kaksipuoleisella teipillä huolellisesti oikeille paikoilleen otelautaan. Tämän jälkeen vedin urat otelautamerkkien reunoja pitkin terävällä askarteluveitsellä. Yritin tehdä urista mahdollisimman syvät, jotta ne toimisivat parhaalla mahdollisella tavalla "ohjurina" jyrsintöjä varten.
Kun alustavat urat olivat otelaudassa, teippasin sen kaksipuoleisella teipillä pöytään. Otelaudan molemmille puolille teippasin samalla tavoin kaksi samanpaksuista (otelautaa korkeampia) puulistaa, nämä ohjaavat jyrsintä niin että inlaymontut pysyy tasapaksuina.
Kuvassa näkyy itsetehty pienoisporan yläjyrsinteline. Tein sen läpinäkyvästä pleksistä hyvin pitkälti mukaellen StewMacin yläjyrsintelinettä. Korkeussäätö tapahtuu kolmen pultin ja muttereiden avulla.
Urien jyrsinnässä ei sinänsä ollut mitään erikoista. Jyrsin käsivaralta viillettyjä uria mukaillen mahdollisimman tarkkaan.Otelauta oli vielä tässä vaiheessa tasainen eli ilman radiusta ja liimasinkin sen tässa vaiheessa runkoon kiinni. Pari ohjurinaulaa inlaymonttujen läpi piti otelaudan paikoillaan liimauksen ajan. Kuvassa otelauta liimattuna. Otelautamerkkien koloja ei ole vielä siistitty jyrsinnän jäljiltä
Otelautamerkkien siistimisessä käytin muutamaakin tapaa. Käytin pääasiassa pienoisporaa ja terävää jyrsinterää käsivaralta sekä erilaisia askarteluveitsiä. Tein kolojen koosta juuri sen kokoisia että otelautamerkit mahtuvat koloihin, pohjaan saakka, niin että niitä ei tarvitse ihmeemmin sinne painaa.
Otelautamerkit itsessään oli hieman läpikuultavia. Viereisessä kuvassa näkyy läpi tumma alue toiselle puolelle tussatusta numerosta. Nurkatkin vuotaa valoa läpi. Tummaa ruusupuuta vasten merkit tummenisivat liiman kera ilmeisen huomattavasti (varsinkin kun ne ohenevat reunoiltaan radiuksen myötä). Maalasinkin otelautamerkkien pohjat kermanvärisellä spraymaalilla, jottei otelauta paistaisi läpi ja värivaihteluja tapahtuisi.
Liimasin otelautamerkit epoksilla. Epoksin sekaan hioin otelaudan jämpaloista hiontapuujauhetta noin suhteessa 1:1. Epoksi kuivuu nopeasti suht jäykäksi ja sain yhdellä seoksella liimattua kolme palaa. Levitin liimaa montun pohjalle ja seinämille ja puristin merkin monttuunsa käsin. Ylimääräinen liima pursusi reunoista ulos ja täytti epätasaisuudet tai raot. Kun kaikki merkit oli liimattu ja liima kuivinut noin 24h, hioin merkit otelaudan tasalle ja tarkistin, että epoksi oli täyttänyt kaikki raot.Radiuksen hioin aluksi Ahjolan opettajan 12" radiusblokilla, mutta en ole kovinkaan innostunut - eritoten pienemmillä nauhoilla - kovinkaan flätistä radiuksesta. Ja kun myös toisaalta pidän compound-radiuksesta niin hioin lopullisen radiuksen käsin suoraan alumiiniprofiiliin kiinnitetyn hiomapaperin kera. T.O.M. tallat ovat tehty 12" radiukselle ja compoundin tein kaavalla: 1. nauha 8" ja 12. nauha 10". Tämä natsaa 12" radiuksen tallan kanssa.
Valmiit otelautaurat eivät ollet kovinkaan syvät ja jouduin radiuksen jälkeen syventämään otelautauria paikoitellen. Tein pienen sahan rakotulkin 0,5 mm listasta, jolla syventelin nauhauria. Saha ei ole mikään täydellin kapistus (toimiva kyllä sinänsä) ja se repi helposti pieniä paloja nauhaurien reunoista. Pahimmat palaset sain liimattua joko pikaliimalla paikoilleen tai palan hukkuessa täytin kolon epoksi-hiontapuujauhe-aineksella.
Nauhat pätkin ja kaarensin käsin. Reunalistojen tanginpoiston tein pienillä päätyleikkureilla sekä siistimiset pienoisviiloilla. Nauhat paukutin paikoilleen käyttäen vasaraa ja pientä vaahterapalikkaa. Kaikki tässä vaiheessa erittäin hyvin mallillaan.
Kaulaprofiili sai kyytiä aluksi vannesahalla, jonka jälkeen raakamuotoilua jatkettiin nauhahiomakoneella.
Koko projektin ajan on ollut vähän huonoja fiiliksiä alkuperäisten siipipuiden sunteen. Ensinnäkin, puupalaset vaikuttaa tosi epätasalaatuiselta - välissä on erittäin vaaleaa vuosirengasta ja välillä tummaa rantua. Siipien kolauttelu kuulostaa melko kolkolta kopsaukselta ja sointia paloissa ei juurikaan ole. Sinänsä kyse on ollut pelkästään siipipaloista, joten erityistä huolta asiasta ei ole ollut. Nyt kun wengepalasten oikaisu oli ajankohtaista ja erinäisiä tapoja tutkittuani en päätynyt mihinkään järkevään (lue: helppoon) keinoon (wengesiivutkin olivat jo nyt aika ohuet - ohuemmat kuin alunperin suunnittelin) niin aloin ajattelemaan uusien palojen tekemistä. Löysin puolivahingossa eBaystä "grade-b" otelauta-eebeniä, joka kooltaan riitti hyvin uusiin siipipaloihin ja päätin että vanhat siivet heitetään mäkeen ja tehdään uudet. Samalla saa runkoon hieman paksuutta lisää. Alkuperäisillä paloilla paksuus olisi ollut noin 36mm kun nyt paksuutta saataisiin lisää noin 5mm. Puukeskuksesta, tietysti, löytyi mahonkia lisää ja selailtuani kasoja löysin silmämääräisesti kelvollista puuta. Sain sahattua paikanpäällä metrin palasen koputtelua varten ja soundi oli paljon parempi kuin aikaisemmassa. Laatukin oli tasaisempaa ja syysuunta oikea. Ostin mahongin ja höyläsin sen paksuuteensa. Ohensin eebenpuun 4mm:n paksuiseksi, liimasin siivut mahongin kylkeen ja muotoilin siivet uusiksi. Soundiero aikaisempiin siipiin on aikamoisen suuri.Väriltään nykyinen mahonki on aika vaaleaa ja loppuvaiheessa täytynee päättää että haluanko tummentaa petsillä siipipaloja natsaamaan paremmin kaulapuun kanssa. Sen näkee sitten.
Siipien liimauksesta ei ole kuvia ajankäytännöllisten syiden takia. Joka tapauksessa, muotoilin molemmat siivet muotoonsa ennen siipien liimausta. Myös reunaviisteet tuli muotoiltua - johonkin asteeseen asti. Enemmänkin reunaviisteitä olisi kannattanut muotoilla ennen liimausta, mutta kurssin tunnit alkavat loppumaan kesken ja kurssipaikan koneille on vielä käyttöä, joten eteneminen tapahtui sillä tahdilla että prioriteettina täytyi päästä sellaiseen vaiheeseen, jossa kaikki loput vaiheet voi tehdä kotona. Eli reunaviisteet saivat "vain" raakamuotoilun ennen siipien liimausta. Tämän tein kotona hiomarullilla ja porakoneella.Siipien liimauksesta seuraavaa: Siiville porattiin runkoon ohjuritapeille reiät. Käytin 6mm puutappeja pitämään siipiä paikoillaan liimauksen ajan. Ensin reiät runkoon, ja sen jälkeen merkit tappimerkkauspiikeillä siipipaloihin. Liimauksessa ei sinänsä ollut mitään ihmeellistä. Tapit ohjaa ja pitää paikoillaan palat niin hyvin, että homma oli sinänsä helppo. Ai niin, eräs asioita helpottava juttu tuli tehtyä ennen liimaamista. Jyrsin runkopalikkaan jyrsimellä uran mikkikolojen kohdalle johtoja varten. Sinönsä mahdoton paikka porata reikää jälkeenpäin, joten ura on erittäin fiksu veto tässä vaiheessa.
Kun siivet olivat kuivuneet, niin kitara tuntui kädessä jo kitaralta. Paljon on vielä työtä, mutta tämä on eräänlainen virstanpylväs.
Alotin myös kaulan muotoilun (itseasiassa jo ennen siipien liimaamista). Raakamuotoilua siis. Loput sitten jossain vaiheessa kotona. Kaulan liitoskohdan muodosta ei neck-thru SG -mallista ole paljoa tarjolla, joten soveltamiseksi menee. Täytynee mennä oman pään mukaan ja soveltaa jotain itseä miellyttävää.
Liimasin jo vähän aikaisemmin lapaviilun paikoilleen ja muotoilin sen lavan mukaisesti. Lapaviilu on n 1,5 mm ebeniä. Tässä vaiheessa iski aika hilliton tarve tehdä lapaan reunalistat, tässä vaiheessa se on tietysti vähän idioottimaista, kun otelauta on jo paikoillaan. Lapsen tahto on kuitenkin kova ja reunalistat tähän tulee.Projekti kesken
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti