Vaikuttaa olevan mahonirunko ja -kaula ruusupuuotelaudalla.
22-nauhaa ja kaula kiinnittyy koppaan 17. nauhan kohdalta - tyypillinen 70-luvun japanilaisten SG-kopioden tunnusmerkki. Skaala "syvällä" kitarassa, talla ja peräkappale paljon taaempana kuin originaali SG:ssä. Skaala mitattuna 24 5/8 tuumaa. Missään ei lue minkäänlaista kitaran merkkiä. Ei sinänsä ole väliäkään, runko vaikuttaa olevan ok ja sen mukaan edetään. Virityskoneistot on vanhat ja valskaavat. Tallapalat on jonkin sortin kovaa muovia.
Originaalikunnossaan kitara olisi varmasti kivasti relikoituneessa ulkomuodossa, mutta kitarassa on tehty mitä ihmeellsiempiä viritelmiä. Pinatakäsittely/-paikkailu on laikukasta ja huonosti tehtyä. Kaula on siis ollut alunperin pulttikaula, mutta se on liimattu kiinni varsin huonon näköisesti. Pakkelointia löytyy ja otelautakin on jostain syystä lakattu (huonosti). Kaikkialla on jotain käsittämättömyyksiä; lapa on hiottu ja paikkamaalailtu ja lavan taakse on yritetty tehdä USA-sarjanumero. Ilmeisesti joku on halunnut tehdä tästä Gibsonin - huonolla menestyksellä.
Alla olevista kuvista klikkailemalla lisää.
Ekana hommana kitaran riisunta sekä tarkempi tutkiminen ja päättäminen siitä mitä kannattaa tehdä.
Kaikki irtoavat osat siis irti ja pientä tutkielmaa tapahtuneesta.
Hioin pienen läikän paljaaksi, sekä bodystä että kaulasta. Bodyssä käytetyn puun huokoset ovat aika suuret ja avoinaiset ja puu on kevyttä ja vaaleaa, mutta muistuttaa mahonkia. Ilmeisesti puu on Luaunia tai Merantia. Kyseessä voi olla ihan sontaa, tai sitten hyvä kappale, jolloin puu kyllä kelpaa., Esim Martin ja Gretch ovat luaunista sekä Merantista aikoinaan kitaroita tehneet ja soundia kehutaan kovasti. Ainakin puu on vanhaa ja sisäänsoitettua, joten ihan mielenkiinnolla odotan lopputulosta. Katsotaan miltä koputtelutuntuma vaikuttaa, kunhan kaulan saa irti kopasta. Kaula vaikuttaa olevan jotain tiiviimpää mahonkilaatua. Bodyssä ei ole viiluja tai laminointeja ja se on yhdestä palasta. Pala myös näyttää hyvä- ja suorasyiseltä siistiltä palaselta. Hyvä näin. Kaikkien holkkien ja potikoiden reikien ympäristöt huonossa kuosissa. Bodypuun huokosellinen rakenne ei varmaankaan ole kaikista kestävintä... Pleksin alta paljastui kaulan pää ja viimeistään tässä vaiheessa voidaan todeta että pulttikaulainen on ollut. lmeisesti kaula on liimattu lakka liimapinnan välissä. Ei hyvä. Purkuun menee. Kaulan liitoskohdan pinnan alta paljastuu hiottaessa ihmeellinen laminoitu blokki, taitaa olla jopa ihan alkuperäinen ja tehty mukailemaan liimakaulaista liitoskohtaa. Siinä missä kaulalevy on ollut, alta paljastuu pakkeloidut ruuvinreijät ja pientä halkeamanoloista, eli ilmeisesti kaulan liitoskohta on jossain vaiheessa murtunut ja sitten on laitettu kasaan liimaamalla. Virtyskoneistot on myös jossain vaiheessa vaihettu. Löytyi enemmän reikiä kuin tarpeellista. Kaularauta toimii moitteetta, mikä on sinänsä hyvä.
Hardwaresta sen verran, että suurin osa on vaihtamisen arvoista (potikannupit ja tallan peräkappale ok!) Merkittömistä mikeistä ei ole mitään hajua, testiin menee. Nauhat on ihan ok, mutta nekin menee vaihtoon, koska otelauta on hiottava.
Suunnitelma tässä vaiheessa:
- Pintakäsittely pois
- Kaulan liimaus irti - keinolla tai toisella
- Nauhojen irroitus, otelaudan hionta ja nauhoitus
- Kaulan kiinnitys - tässä vaiheessa olisi mahdollista tehdä kitarasta "oikeasti" liimakaulainen, katsotaan sitten. Joka tapuksessa kunnon liitos.
- Pintakäsittely ja muu viimeistely - tavalla tai toisella, niin ettei korjailut näy. Mielessä on kellertävänruskea petsi ja blackburst. Blackburst peittäisi mukavasti kaulaliitoksen nykyiset räpellykset (joita ei saa hiomalla kuntoon) sekä lavan takaosan paikkailut mustalla maalilla. Tulisipahan testattua burstin tekemistäkin samalla.
Kiehuvaa vettä pikkuhiljaa liimasaumaan ja ohutta kuumaa veitseä survotaan saumaan. Tämä oli suunnitelma kaulan liimauksen purkamiselle. Kiehutin vettä ja tipottlein sitä saumaan samalla kun nitkutelin hiljakseen kuumennettua veitseä syvemmälle saumaan. Tässä vaiheessa aloin huomaamaan, että bodyn puu on to-del-la pehmeää ja sälöä lähti reunoista käsittämättömän helposti. No, veitsi upposi kyllä liimasaumaan, joten ei muuta kuin syvemmälle vain. Kun olin päässyt sivusaumoissa aikalailla pohjaan asti pehmensin bodyn puolen saumaa niin paljon kuin veisellä pystyi. Sen jälkeen tiputtelin kiehuvaa vettä jo auenneisiin saumoihin ja odottelin jonkin aikaa. Sitten hiustenkuivaajaa perään, niin että koko kaulaliitos oli aikamoisen lämmin. Tämän jälkeen aloin välittömästi nitkuttamaan kaulaa pienellä voimankäytöllä irti bodystä. Huomasinkin saman tien että kaula alkoi liikahtelemaan ja seuraavassa räpäyksessä kaula olikin kädessäni - irti bodystä. Muuten kaikki hyvin, mutta kaulaliitoksen liimaus ei ollut antanut periksi, vaan periksi antoi puu. Kaulaan jäi puumöykky ja bodystä puuttui puumöykky. Bodyn puu on niin höttöä että se petti liimasauman sijaan. Nyt kun body oli irti ja kopautin sitä ensimmäistä kertaa niin puu vastasi tylyllä, lyhyellä "klok"-äänellä. Bodystä ei saa minkaanlaista ääntä koputtelemalla irti ja puusäleitä saa käsin vääntämällä irti. Body lentää tässä vaiheessa jorpakkoon.
Positiivista yllätystäkin löytyi. Kaula kuulostaa koputtelemalla todella hyvältä. Kaula ehdottomasti talteen ja seuraavaksi vaihdetaan suunnitelmaa: uusi body. Joko tekemällä tai metsästämällä.
Nyt kun bodyn kohtalo on jätetty sivummalle, niin ajattelin edetä hieman kaulan kanssa. Eli tarkoituksena hioa kaikki alkupräinen lakka ja petsi pois. Metodina hiominen nauhahiomakoneella sekä käsin. Jälleen voi todeta että käsin hiomalla lakan poistaminen on pe*seestä, heh. Aloitin myös otelaudan oikaisemisen ja sainkin hiottua otelaudasta hieman lakkoja pois. Hiomista ennen poistin kaulan kannasta ylimääräiset rähmäykset pois. Annoin niille kyytiä vannesahalla ja nauhahiomakoneella.
Sainkin kaulan loppujen lopuksi puhtaaksi (paitsi otelautapuolen, joka on siis kesken). Puu näyttää syiltään tasaiselta ja tiiviiltä. Pieni kauneusvirhekin löytyy: yksi tummempi syy menee suoraan keskellä kaulaa. Sinänsä aivan sama, ei haittaa - ainakaan minua.
Parikin soitinrakentajaa pääsi kommentoimaan puista jotain, voi olla jopa mahdollista että kaula on vanhaa hondurasin mahonkia ja otelauta brasilian ruusupuuta. Yhä edelleen nautiskelen kyllä kaulan soundista koputtelemalla, joten kyllä puut jotain ihan toimivaa lajiketta on. Jopa erittäin hyvin toimivaa. Katsotaan miten toimii sitten kunhan kaulan saa kiinni johonkin muuhun kuin sormien väliin. Tällä hetkellä kaulan suhteen kaikki vaikuttaa erittäin hyvältä.
Lavassa on ollut kiinni ainakin parinlaisia virityskoneita ja ylimääräisiä mustuneita reikiä on aika hurjasti. Nämä menee paikkaukseen. Ajattelin metsästää jostain 3mm pyöreää, sopivanväristä puurimaa (mistäköhän sellaista keksin?) ja porata kaikki reiät siisteiksi ja paikata puulla.
Löysin - seiltä mistä ajattelinkin, eli Harrasteesta - 3mm pyöreää puurimaa ja paikkailin lavan takana olevat vanhojen virityskoneistojen reiät (32 kpl !!). Osa reikien ympäristöistä oli halki ja halkeamat oli ikävästi tummunut. Myös suurin osa reikien ympäristöistä oli saanut ajan patinaa ja mustaa väriä. Korjaus ei ole siistein mahdollinen, mutta onpahan kestävä pohja uusille virityskoneistojen rei'ille.
Tässä vaiheessa kaulan pintakäsittelynä alkaa houkuttelemaan naturelli öljyäminen. Tai petsi + öljy. Hmm.. Katsotaan nyt mitä bodypuolella aikanaan tapahtuu ja päätetään sitten.
Projekti kesken ja jatkuu omalla painollaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti